Ensiksi pyydetään anteeksi laiskuuttamme kirjoittaa tänne kuulumisisa, mutta koitetaan korjata tilanne tulemalla kertomaan ne uutiset ihan kasvokkain. Eli viimestä viedään, huomenna olis tarkotus herätä 5.00 ja pissalenkin jälkeen startata kohti katalaanien pääkallopaikkaa, barcelonaa. Barcasta sitten Lyonin, Freiburgin, Kasselin, Köpiksen kautta Tukholmaan ja sieltä sitten lautalla Turkuun. Matkasuunnitelma on tietysti alustava ja siitä poiketaan.

 

Lisää satua siitä reissusta ja loput kuulumiset täältä päivitetään sitten suomesta.

Selostaja Löppönen päättää raporttinsa täältä auringon alta, kiittää ja poistuu tankkaamaan auton.

TJ SNÅL 19h.

Kevät on vierähtänyt ennätysnopeasti. Paljon ei ole blogiin tullut tuotoksia, mutta jospa nyt sais jotain aikaseks.

Josén poismenon jälkeen on ollut hieman onttoa, mutta jotenkin on saatu aika kulumaan. Lähinnä koulussa käydessä. Nyt alkaa olla viimeisten kokeiden aika täällä ja aletaan valmistautua viimeiseen ja lopulliseen koitokseen, joka on heinäkuussa Tampereella. Mutta sitä ennen täälläkin on tapahtunut paljon.

  

 

Pääsiäisenä meillä oli vieraana, vähän niinku yllätysvieraina, Mimmi ja Mikko. Vietettiin oikein mukava aktiiviloma. Mulla ja Nikolla sattu olemaan sama viikko vapaata niin saatiin lomailla oikein kunnolla. Tavoitteena lomalla oli käydä Granadassa ja El Torcalilla missä käytiin luokkaretkellä. Keli tosin oli silloin huono ja siks haluttiin sinne uusiks maisemia ihailemaan.

Saatiin M&M tänne meidän luokse 2.4. perjantaina. Paistettiin lettusia iltapalaks ja mentiin nukkumaan. Lauantaina sitten käytiin vähän rannassa auringossa olemassa ja nautittiin lämmöstä. Loppupäivästä lähdettiin mastovuorelle. Ajettiin autolla vähän lähemmäs huippua ja käveltiin loppumatka. Kävelemistä oli kuitenkin tunnin verran huipulle.

Keli oli mukavan lämmin, tosin ylhäällä oli vähän viileämpi. Onneksi ei tuullut niin ei ollut liian kylmä. Siinä kävellessä Mimmiltä katkes sandaalin pohja, mutta onneksi pystyttiin kävelemään myös alas "ehjin kengin". Selvittiin autolle ja ajeltiin kämpille iltapalalle ja siitä sitten nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna heräsimme katsomaan Santa Semanan viimeistä pääsiäiskulkuetta. Kulkueessa oli ihmisiä vauvasta vaariin. Hienon näköistä menoa. Ja oli hienoa nähdä täkäläistä kulttuuria että, miten paljon ihmiset panostaa uskonnollisiin menoihin sun muihin. Malagassakin oli oikein katsomot kulkueita varten ja lippuja katsomoon saa kuulemma jonotella useempia vuosia. Täällä Fuengirolassa ei tarvinnu lippua katsomoon, vaan mentiin tien viereen kattelemaan. Sunnuntai-iltana ei tapahtunu mitään ihmeitä. Saatettiin syödä jotain ja nautiskeltiin auringosta.

Maanantaipäivä näytti vähän viileemmältä, joten päätimme suunnata eläintarhaan eläimiä katselemaan. Fuengirolan eläintarha oli oikein mukava, pieni ja tunnelmallinen paikka. Eläimet näytti viihtyvän, eikä tehnyt pahaa katsella niitä siellä omilla areenoillaan.

Tiistaina starttasimme Berlingon käyntiin ja hurautimme Antequeran lähellä sijaitsevalle El Torcalille. Keli oli vähän parempi kuin syksyllä luokkaretkellä, mutta pilvinen. Näkymät ei siis olleet Torcalilta merelle päin kummoiset, mutta pääsimme kuitenkin kävelemään lenkin kivimöykkyjen seassa. Nautimme eväitä kivillä istuen ja lähdettiin ajelemaan takaisin päin.

Niko jätti mut ja Mimmin Plaza Mayorille kauppoja kiertelemään, Niko hälytettiin hieromaan vajauksen takia ja Mikko taisi käydä muutamassa pubissa kaljalla. Huristeltiin Mimmin kanssa junalla takaisin Fuengirolaan. Lähettiin Mimmin ja Mikon kanssa kohti pisteriaa ja Niko liittyi myöhemmin seuraamme kun hieronnat oli ohi. Siitä sitten nukkumaan ja valmistatutumaan seuraavaan aamuun kun tarkoituksena oli lähteä ajamaan kohti Granadaa.

Eli siis suuntana oli Granada tuo taifa-kuningaskunnan pääkaupunki. Tomppa oli taas oiva opastaja ja saatiin auto näppärästi parkkiin keskustaan, ja vielä tutuille kulmille joten suunnistus kohti Calle San Isidroa kohti ei ollut mitenkään ylivoimainen haaste. Kun aikaisemmilta reissuilta tuttu ovi oli näytetty ämmille jatkettiin kiertelyä pikkuhiljaa kohti näköalapaikkaa katselemaan Sierra Nevadaa ja Alhambraa.

Miehillä alko nälkä painaa päälle ja naiset halus soppailla joten jaettiin porukka puoliks ja lähdettiin erisuuntiin. Mikon kanssa vähän aikaa pyörittiin ja löydettinkin sitten lupaava ravintola. Pyötään tuli kaksi perunaa ja kuuma valurauta pannu, sen jälkeen tarjoilija toi sen pääruuan eli 650g hyvä laatuista nautaa, siivutettuna ja merisuolalla maustettuna, ite sai siinä paistella lihat mielensä mukaan ja pannun jäähtyessä se vaihdettiin kuumaan. Ehkä mieleen painuvin ja paras liharuoka mitä olen koskaan ravintolassa syönyt. Sen jälkeen suunnattiin tapaksille jo eikaisemmalta espanjan reissulta tuttuun Bella & Bestiaan. Kun tapakset oli tuhottu jatkoimme matkaa kohti italialaista jäätelöä. No jätskin syönnin jälkeen alkoi sen verran maha painaa että passailtiin loppu aika puistossa, lähinnä varjon puolella kun alkoi päivän aurinko annoskin olla sopiva. Hameväen palattua kaupoista ostettiin auto ulos parkista ja lähdettiin takaisin väliaikais kotiin.

 

Torjantai tais mennä ihan tekemättä mitään, taidettiin käydä vähän kiertelemässä kauppoja ja syömässä(vähän venyny tää kirjottaminen pitemmälle kun muisti riittää). Perjantaina käytiin viemessä turistit kentälle ja palailtiin kämpille odottamaan seuraavia.

 

 

 

3.1.2010.

Starttasin berlingon kohti uutukaista matka kohdetta Portugalia. Mukaan oli pakattu hieronta vermeet ja kurssi kaveri Jonna, missiona oli mennä hieromaan kestävyysjuoksijoita Monte Gordo nimiseen kaupunkiin jossa he leireilivät. Aamulla paistoi aurinko mutta taivas tummeni tasaisesti länteen mennessä ja perillä satoikin sitten reippaasti. Saatiin avaimet ja majoituttiin todella mukavaan, syksyllä valmistuneeseen huoneistohotelliin.

Kun oltiin syöty ja majoituttu niin päästiikin sitten hommiin. Rankin mutta paras hieronta sessio koko aikana täällä. 3h putkeen hierontaa niin oli melko mukava huokaista syvään ja istua sohvalle sen jälkeen. Seuraavat päivät meni kaupunkia(laukaan keskustan kokoinen) kierrellessä ja todetessa että kaikki siellä oleva elämä on 10 britti eläkelläistä kantabubissaan. Tiistai-iltana hierontojen jälkeen saatiin sitten inspis lähteä Lissaboniin.

Ei siinä muutakun asianmukainen varustus mukaan ja baanalle. Ilta-yö siinä sitten ajeltiin ja perille päästyä alettiin ettiä hotellia ihan mäihällä, mitään karttaa tai tietoa ei paikasta ollut. Loppujen lopuksi löydettiin budjetti hotelli 25/molemmat ja huoneeseen pystyi jopa menemään. Yö nukuttiin ja aamulla lähettiin kiertelemään kaupunkia.

                                                                                                                                 

   

Silmiinpistävintä oli todella suurten varallisuuserojen näkyminen. Kauppakeskusta oli loistokas mutta heti kilometrin päässä pelotti että talot sortuu päälle, noh ei sortunut ja päästiin jatkamaan kohti euroopan läntisintä pistettä.

     

Lämmintä noin 10 astetta kohtalainen tuuli ja vesisade tekivät maisema visiitistä Capo da Rocan reunalle melko lyhyen. Lähin maanlaita vastapuolella on kanadassa 3500km päässä ja suoraan länteen olisi sitten 6400km päässä vastassa Kuuba. Oli hienon näköinen kun merta oli niin paljon joka puolelle ja huomasi jo miten paljon maanpinta kaartui. Miten se vesi voi olla niin mutkalla? Soittelin sitten euroopan(tai ainakin minun euroopan) toiselle laidalle Koveroon kuulumisia, Googlen mukaan välimatkaa oli 3800km.

No illaksi piti jo joutua takaisin sorvin ääreen joten uskollinen punainen ratsumme kiidätti meidät takaisin itäiseen portugaliin läpi veden ja viiman. Loppuleiri meni sitten sateisissa merkeissä, kerkesin tosin yhden hyvän lenkin pyörällä heittää. Oli todella mukavaa hieroa oikeita urheilijoita ja saada tuntumaa miten fyysistä hieronta on. Hyvä maku jäi reissusta ja oli mukava palailla parin viikon jälkeen kämpille Fugen huudseille, tuntui melko kotoiselta. Saara oli tämän kaksiviikkoisen hoivannut kahta karvaturria, kun Jonnan Ronin oli Töpselin kaverina.

    

Portugalin reissun jälkeen onkin sitten käyty koulua ja vähän lenkkeilty sen mitä sateet ovat antaneet periksi.

                                                                                                                            

Elämä ei todellakaan aina mene niinkuin on suunnitellut, sen jos minkä on saanut oppia. Sateinen lauantai ilta ja Saara oli koululla hommissa, kun siivoilin ja nostin roskapussin ulos jolloin José otti pitkät valitettavasti viimeisen kerran. Löysin sen vähän matkan päässä tieltä jonkun törmättyä siihen. Ressukka kyllä käveli ja tuli luokse istumaan, mutta rysähti aika heikossa kunnossa mökkiinsä. No lähdin koululle toivoen etttä Hösseli siitä lepäilemällä tokenee kun ei vingahtanut tai päällisin puolin ollut mitään rikki kun tutkin sitä. Valitettavasti José Perro oli käynyt viimeisille unilleen sillä aikaa kun oltiin koululla ja takaisin tultuamme ei alkanut mökissä soida samba.

 

Elämä on epäreilua, mutta se jatkuu silti ja on helpompaa kun muistaa hymyillä.

  

7.30 soi kello ja heräsin sateiseen(ei todellakaan yllätys) ja koleaan aamuun. Nousin katselemaan keliä ja arvoin lähdenkö lenkille vai en, no päätin sitten lähteä, onneksi. Kamat niskaan ja koululle jossa odotti kyyti jolla päästiin 4tähden hotelliin odottamaan lisää lenkki seuraa. Eli lenkille oli lähdössä minä,Mauri(kurssi kaveri ja kovaluu kestävyysjuoksussa), lyhyen matkan trhiatlonisti, nuori kestävyysjuoksija ja ehkä suomen tunnetuin harraste maratoonari, ulkoministeri Alexander Stubb. Keli oli mitä sopivin pitkää lenkkiä varten, joten jätkät kadulle ja menoksi. Meikäläinen kesti menoa 10km sitten 4min kilometri vauhti alkoi tuntua polvessa ja muutenkin niin kovalle että hölläsin, onneksi nuorempi juoksija kaveri kesti mukana ministerin lenkkiseurana muiden hyytyessä. On meillä aika hyvä kuntoinen edustaja maailmalla, jos pitää yhtä hyvää huolta meistä kuin itsestään niin ei hätiä mitiä. Mahtavin lenkki ikinä ja siihen päälle saunat ja aamupalat hotellissa. Tulipa sitten pois tullessa pummattua kyyti ulkoministeriltä ja suurlähettiläältä, oli melko ahdasta diplomaatti mersun takapenkillä. Valitettavasti Stubbilla oli niin kiireinen aikataulu ettemme kerenneet tarjota hänelle hierontaa, noh ensi kerralla sitten ;)

               

Aurinkorannikko on toistaiseksi ollut monsuunirannikko, mutta toivottavasti sään haltijat soisivat kevään alkavan ainakin ennen kuin vieraita saapuu. Nyt pitäisi jaksaa rutistaa kasaan suuremmat kirjalliset työt ja sitten voisi hyvällä omallatunnolla sännätä jatkot ojossa kohti El Chorron tunhansia pultteja, niitä odotellessa terveiset sumuisen, kostean, märän, sateisen, harmaan, ankealta Aurinkorannikolta.

                                   

Nahkakuula Niko

 

Edellisistä vieraista päästyämme aloimme odotella seuraavia.. Aattona saapuvista vieraista ei ollu kuulunut mitään koko päivänä ja mulla oli muistikuva että Suvi oli ehkä joskus sanonu lennon olevan viiden aikoihin kentällä.. Käytiin kuitenkin sit Finnairin sivuilla tarkistamassa ja lento oli arvioitu saapuvaksi 14.25. Eli ei ihan mun muistikuvan veroinen aika.. Lähettiin kentälle ja, ja hyvin kerettiin, kun katottiin tauluun huomattiin että lento oli myöhässä reilun tunnin. Ja edelleenkin ihmeteltiin sitä ku ei matkailijoista ollu kuulunu mitään. Jäätiin sit odottelemaan tylsistyneinä.. Lennon arvioituna saapumisaikana mentiin tulo-oville.. Reilu puol tuntia sen jälkeen ku kone oli ilmoitettu lasketutuneeksi tuli Nooralta viesti että odottelevat laukkuja. Se oli siis ensimmäinen ilmoitus näistä vieraista.. Odoteltiin sitten siinä vielä hetki ja sit näkyikin jo meidän vieraat, Minna, Suvi ja Noora. Lastattiin matkalaukut ja Minna Nikon kyytiin Berlingoon ja minä hyppäsin tyttöjen kanssa junaan. Tälläkin järjestelyllä oli taka-ajatuksensa: saatiin räpättää ensi kuulumiset rauhassa tyttöjen kanssa..

Aaton aamu ei niinkään tuntunut joululta mutta illalla kun istuttiin kaikki meillä tuntui olo jouluisemmalta kuin aamulla. Kynttilänvalossa vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevaa. Kelit oli hiukan epävakaisia edelleen ja sadetta oli odotettavissa.. Päätettiin että jos aamulla ei sada niin lähdetään kävelemään kohti mastovuorta. Aamulla ei satanu, lyötiin lenkkarit jalkaan ja lähettiin.. Keli oli ihan mukava. Ei ollu liian kuuma.. Pilvet jonkin matkan päässä ei näyttäny kuitenkaan lupaavilta..

Ja niinhän se alkoi sitten tihuttaa ja hetken päästä tuli ihan kunnolla vettä.. Oltiin kävelty jo sen verran että oli ihan sama kävellä lenkki loppuun kuin kääntyä takasin. Oltais kastuttu joka tapauksessa ja niinhän me sit kastuttiin. Vuorille asti ei päästy mutta käveltiin sit Mijakseen ja sieltä toista reittiä pois taikaisin Fuengirolaan. Märkä reissuhan se oli mutta oli meillä mukavaa.. Kämpille ku päästiin niin ripustettiin vaatteet kuivumaan ja itse lämpimään suihkuun. Eipä sinä iltana sen koommin ulkoiltu muuta ku Josea pissalle ja se että juostiin autoon ja autosta ravintolaan.

Ravintolaillallisen jälkeen mentiin kotiin, Minna meni omaan hotellihuoneeseensa. Hetken aikaa vielä naurettiin ja sit painuttiin nukkumaan jotta oltais virkeitä seuraavan päivän rientoihin. No eipä oltu :D Lauantaina ei kai tehty mitään erikoista. Muisti pätkii... :) Niko ja Minna tais käydä hakemassa meille vuokra-auton Marbellasta että päästäisiin vähän ympäristöä katsomaan. Tehtiin ruokaa ja oltiin yhdessä. Ruuan jälkeen käytiin Suvin ja Nooran kanssa saattamassa Minna hotellille. Iltaa vietettiin neljästään tai oikeestaan viidestään mutta Nikosta ei ollut oikein seuraksi ku se vähän kipuili ja vietti iltansa sängyssä.. Opiskelukaveri Jonna oli meillä käymässä.. Sunnuntai-aamu valkeni meille aurinkoisena lähettiin ajelemaan pahanhajuisella Pösöllä kohti Rondaa, toisena vaihtoehtona olis ollu Gibraltar. Mutkaisella vuoristotiellä oli paha olo varmaan vähän kaikilla.. Piti pysähtyä useempaan kertaan. Oloa parantelemaan ja kuvia ottamaan. Yhdestä kohtaa näkyi meri, Afrikka ja Gibraltar.

Tuolta kuvauspaikalta matkamme jatkui edelleen mutkaista vuoristotietä eteenpäin. Rondaan oli ehkä puolen tunnin ajomatka vielä. Matkanvarrella oli hienot maisemat ja tiekin oli kokemisen arvoinen. Maisemat oli hienot ja vuoret erilaisia.. Rondassa tietysti eniten kiinnosti rotko ja silta. Ja hienothan ne oli. Kierreltiin sitten muutenkin kaupunkia ristiin rastiin.. Käytiin syömässä ja käveltiin taas jonkin aikaa ja sitten mentiin kahville pieneen kahvilaan ja syötiin hyvät leivokset. Hetken kiertelyn jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Fuengirolaa. Eri reittiä kun mitä tultiin. Tie oli edelleenkin melkoisen hienon näköistä. Nautittiin maisemista ja toistemme seurasta. Takapenkillä oli melkoisen levotonta kun Kutku(noora) ja Kätkä(saara) oli ihan väsyneitä ja jutut sen veroisia.. Naurua riitti ja kolmen minuutin hiljaisuus meinas olla ylitsepääsemätön tehtävä.. Eikä me taidettu sitä ikinä suorittaakaan.. Mutta yritettiin kuitenkin kovasti.

Matkalla kotiin pysähdyttiin näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Kuvassa näkyvä (missä Noorakin) valkoinen kylä oli meidän välietappi, El Burgo. Tosin ajettiin vaan läpi ku alko jo väsymyskin painaa. Haluttiin vaan nopeesti kotiin. Oltiinhan me sentää koko päivä tassuteltu ympäri Rondaa. El Burgossa naputeltiin navigaattoriin uusi päämäärä ja se oli Calle Chumbera. Ajettiin Pizarra nimisen paikan läpi.. Matkalla oli yks mielenkiintonen juttu ku navigaattori opasti menemään liikkenneympyrästä vasemmalle ja siinä ei ollu ku tien pohja. Lähettiin sit navigaattorista välittämättä kohti Malagaa opasteiden mukaan. Päästiin sit sieltäkin ihan mukavasti tulemaan kotiin.

 

Maanantaina mentiin käymään paikallisessa ostoskeskuksessa, Miramarissa. Niko tunsi olonsa taas huonovointiseksi joten ei lähdetty sen ihmeemmin minnekään ajelemaan. Niko jäi siis kotiin ja mentiin akkaporukalla kauppoja kiertämään. Minna oli mennyt edeltä kävellen ja me mentiin sit Berlingolla tyttöjen kans perässä. Jokunen hetki vietettiin siellä ja sitten mentiin karkkikaupan kautta meille ruokaa tekemään. Ruuaksi oli Suomi-kaupasta tilattuja maksa- ja porkkanalaatikkoa ja edellispäivänä tehtyä lihamureketta makaroonien kera. Hyvää oli. Ja Jose sai oman osuutensa laatikoista. Illalla päätettiin että lähettäis Malagaa kiertämään seuraavana aamuna..

Malagaan päästiin lähtemään ei-aikataulun mukasesti. Mutta päästiin kuitenkin :D Malagassa laitettiin auto parkkiin ja lähdettin kiertelemään paikkoja. Kierreltiin samat kenkäkaupat ku Anssin ja Jaanankin kanssa ja jopa enemmän.. Kun kengät oli löydetty jatkettiin ihan muuten etenemistä. Ruokaa syötiin vähän kämäsessä paikassa mutta saatiin mahat täyteen. Ruokailun jälkeen käytiin ihailemassa yhtä katedraalia. Ja niitä miljoonan euron jouluvalojakin mentiin kattomaan.. Meinas jos hermo mennä ku ei ollu enää mitään tekemistä ku piti kuitenkin jäädä valojen syttymistä odottamaan. Minna ja Niko jäi jätskiannosten jälkeen istuskelemaan kahvilan terassille ku minä lähin tyttöjen kanssa kuluttamaan aikaa kauppoja kierrellen. Noora löysi tosi ihanat korvikset, vanhojen tansseihin. Käytiin karkkikaupassa ja aikamme maleksittuamme yhdellä kadulla huomattiin että valot sytty. Yhdellä aukiolla alkoi soittaa joku puhallussoitinryhmä ja se kuulosti ihan hienolta. Suvi ja Noora vaan rupesi käymään levottomiksi että kotiin pitäis päästä. Jouluvalot oli kyllä melkoisen upeat.

 

Keskiviikkona pääsimme lähes aikataulun mukaisesti liikkeelle. Ei oltu ku 15min sovittua myöhässä.. Yhtenä aamuna oltiin 1,5h myöhässä.. Upsista keikkaa. :) No lähdimme siis ajoissa kohti El Chorroa. Edellisenä iltana oli pakattu kiipeilykamat reppuun ja eväät kassiin. Kelikin näytti lupaavalta. Ja perille päästyämme saatiin nauttia auringon lämmöstä. Jopa me "paikalliset" uskallettiin heittää pitkähihaset pois. Kallion vieressä oli lämmin ku aurinko paisto suoraan siihen eikä tuullut yhtään. Leviteltiin kiipeilykamat ja Niko lähti ensimmisenä seinälle. Kiipesi ja laitto köydet niin että muutkin kiipesi. Jopa Minna uskaltautui seinälle. Kiipeilyjen jälkeen mentiin syömään aurinkoon eväitämme. Niko ja Minna meni kahville ja minä jäin tyttöjen kanssa nauramaan. Meillä oli kyllä niin hauskaa.. Ja puhuttiinkin aikasemmin että miks Minna oli halunnu oman huoneen. Kiipeilyjen jälkeen annettiin tytöille hieronnat ja alettiin nauttia viimeisestä illasta.. Käytiin Suvin ja Nooran kanssa kävelemässä vielä paseolla. Viimeisen kerran. :) Karkkikaupassakin taidettiin vierailla. :P Jälleen kerran. Ehkä mun pitää joskus mennä käymään Sweetlandissa. (tytöt, teitä muistellen<3)

 

Torstaiaamuna, uuden vuoden aattona, ei tehty muuta ku siivottu ja pakattu laukut ja laukut omistajineen autoon ja käytiin viemässä vieraat kentälle. Haikeissa tunnelmissa jätettiin vieraat odottamaan check-inniä ja me lähdettiin Nikon kanssa kotiin. Vähän oli illalla hassu olo ku yhtäkkiä kämppä olikin hiljainen.. Lähdettiin sitten opiskelukavereiden kanssa katsomaan paikallista uuden vuoden vaihdetta kirkkoaukiolle. Kova oli meno ja oltiinkin siellä opettajien kanssa. Jotka nekin oli hyvin juhlatunnelmissa ;) Siitä sitten lähdimme kotiin nukkumaan uusia tuulia odottamaan..

Kuvia tulossa picasaankin varmaan joskus lisää...

 

Araz

 

Eli siis 18.12. 08:00 oli kello soimassa, mutta jo ennen sitä heräsimme viestiin jossa kerrottiin lennon Gatwikistä olevan tunnin verran myöhässä, ei muuta kun vähän lisää unta ;) No tunnin päästää viesti kertoi että lento siirtyy edelleen ja tuolloin aloimme jo aavistaa tuleman, eli että Anssi ja Jaana eivät saavukkaan odotetusti meidän vieraaksi, ainakaan vielä. Ankara lumisade sotki siis koko euroopan liikenteen ja ystäväisemme jäivät siis tutustumaan Lontooseen. Onneksi asiat selvisivät ja lauantaina olimme kentällä vastassa matkalaisia.

Junamatka kentältä takaisin sujui mukavasti kuulumisia vaihtaessa. Perillä haettiin Samin pizzasta syötävää ja suuntasimme kämpille. Illalla käytiin vähän ulkona ja painuttiin pehkuihin keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Rankat sateet olivat runnelleet aurinkorannikkoa jo pari päivää, mutta sunnuntaille oli luvassa poutaa joten kamat säkkiin, säkki ja säkittäjät Ryn. Berlingoon ja lisävalot kohti Aasitalllia.

   

Kiipeäminen onnistui ihan hyvin, vaikka kallio olikin hieman viileää. Lyhyestäkin reitistä voi saada paljon iloa irti kun se on sopivan haastava. Seinältä pudottauduimme takaisin rannan tuntumaan ruuan laittoon.

Maanantaina tulikin sitten taas vettä kuin Esterin ´+'¨^*^. Tarkoitus oli hakea vuokra-auto Marbellasta mutta homma vesittyi ja reissusta tulikin pyöräliike kierros, ei sinällään haitannut. Vettä tuli koko päivän niin paljon että vietimme aikaa pipareita leipoen.  Anssin kanssa toteutimme piparimatteri-projektin eli ensin huolellinen suunnittelu huoppumoderneja PA.PERI- ja PAH.VI-osamallinnus järjestelmiä ja kevytmetallisia erikois suunniteltuja työstökoneita käyttäen saimme rautaisellla ammattitaidolla muodostettua lähes suunnitellut ja tarkoitukseen sopivat elementit jotka tässä vaiheessa jäivät vielä odottamaan jatkotoimen piteitä.

  

 

                     

 

Tiistaina suunnistimme kohti liikkuvan vaatteiden ostajan paratiiseja. Nike facroty storea ja Decathlonia. Niissä vietettyjen 3h jälkeen mukaan oli tarttunut kangasta uusia seikkailuja olemassa olollaan edesauttamaan. Tämän jälkeen olimme tiellä taas, menossa paikkoihin joissa emme oleet koskaan vierailleet(tai ainakaan kaikki). Malagan kenkäkauppoja kierrellen vierähti seuraavat tunnit ja pian saimmekin nähdä ja kokea minkälaiset ovat miljoonan jouluvalot. No hienothan ne oli, täytyy myöntää, mutta ei miljoonallakaan saa aikaan sitä eloa mitä on 1,5metrin Jätkänkynttilässä. Vielä vierailu kaupungin vanhimpaan viinikellariin ja olimme valmiit seuraavaan haasteeseen, jota kutsutaa täällä päin nimellä Wok.

         

Kohde oli siis Wok niminen kiinalainen puffet ravintola. Tarjolla oli jo valmiita ruokia, mutta pää idea on että asiakas saa itse valita lautaselleen pöydänantimia jotka sitten grillataan tai valmistetaan wokiksi. Lukuisia pihvejä ja mustekalarenkaita myöhemmin jouduimme myöntämään tappiomme juustokakulle ja palaamaan kotikoloon sulattelemaan tankattua ravintoa.

Sulattelun lomassa jatkoimme myös loppuun vielä keskeneräisen projektin. Lopputulos oli ainakin tyydyttävä. Ainakin tiedämme jotain mikä kannattaa ensikerralla ottaa huomioon. Ensi joulua odotellessa.

                                            

Se on komee kun Mastodontti, eli aikaansaannoksemme oli PipariMatteri esikuvanaan Matterhorn.

Valitettavasti ilta oli viimeinen yhteinen tällä kokoonpanolla ja seuraavana päivänä Anssi ja Jaana aloittivat matkan kohti kotiSuomea ja lumisempaa joulua.

Vaikka sää ei ollut sitä mihin täällä on totuttu oli meillä todella mukavaa ja lämpöä jota ei espanjassakaan ole ilman ystäviä. Kiitos A+J käynnistä ja hyvää uuttavuotta.

Haikeista tunnelmista huolimatta emme jäänet tuleen makaamaan vaan jäimme odottamaan seuraavaa päivää ja uusiavieraita.

Nikå