Matterhorn

Keskiviikkona 09.09.09 laitoimme lenkkarit jalkaan ja otettiin junakyyti Täschista Zermattiin, kun sinne ei saanut menna autolla muuta kuin poliisin erityisluvalla. Zermattissa ei ollutkaan muunlaisia autoja keskustassa kuin sahkolla toimivia. Ja autot oli neliskanttisia laatikoita. Huvittavan nakoisia siis. Autot ei kuitenkaan olleet se, mita me Zermattiin mentiin katsomaan vaan tarkoituksenamme oli nahda Matterhorn, Sveitsin korkein huippu. Oltiin otettu kartta leirintaalueelta, jotta tiedettais vahan mita reittia lahettais kavelemaan. Paatettiin maaranpaa ja lahettiin talsimaan maelle. 

Katottiin opasteista, etta mihin suuntaan piti lahtea. Valimatkoja ei ollu annettu kilometreissa vaan tunneissa ja minuuteissa. Meidan maaranpaahamme, Schwartseelle oli matkaa 3h 15min. Evaina repussa oli pullollinen vetta, croissantit ja vaniljapotkyla, suklaata ja Red Bull. Vuorille meni kiva pieni tie/polku. Matkan varrella nakyi muitakin kavelijoita ja myos vanhempia ihmisia. Kylla oli oikein Terasmummoja ja -pappoja. Yksi mahdollisuus olisi ollut menna hissilla ylos ja kavella alas, mutta ei me sit alettu hissimatkaa maksamaan vaan kuntoiltiin vahan ja konyttiin melkein niin ylos kun vaan paasi. Jos ois halunnu menna ylemmaks niin sit ois pitany olla jo kiipeilytarvikkeita mukana(jaa sellaiset). Matkalla ylos mentiin vaaraan suuntaan, mutta onneks loydettiin sitten kuitenkin takaisin reitille. "Varareitilla" nahtiin melkoisen kokoinen pato. Sit tunsi itsensa kovin kovin pieneksi. :D Eika sita tassa nyt niin suuria olla muutenkaan. Toisella puolella patoa oli pieni lampi, johon vesi tulee vuorilta.

Kun oli ihmetelty tarpeeksi patoa jatkoimme matkaa. Hetken kavelyn jalkeen pidimme pienen tauon. Soimme vahan suklaata ja tankkasimme vetta. Keli oli aurinkoinen, tosin melkoisen viilea varsinkin varjossa. Olimme nahneet Matterhornista jo joitakin vilauksia, mutta emme viela kunnolla. Ehka noin parin tunnin kavelyn jalkeen odotukset palkittiin. Teravahuippuinen vuori oli edessamme. (kuvassa takana;)

Tasta kohdalta oli viela tunnin kavelymatka sinne minne oltiin menossa. Siina kapostellessa mietittiin sita, miten tuntui hassulta olla lyhytlahkeisissa, kun jokusen matkaa ylospain tarttisi jo toppatakkia. Ja taas matka jatkui, aina vaan ylemmas ja ylemmas. Ja tunnin jalkeen paasimme sinne minne oltiin menossa, Schwartseelle.

Pidimme tauon ylhaalla, ja ihan kunnon tauko olikin, kun jalat tartti vahan lepoa ennen kuin lahdettiin laskeutumaan takaisin Zermattiin.

Huilipaikalla nahtiin myos Italian korkein huippu, Monte Rosa. Jalat ylospain kiipeilysta hellina hirvitti vahan lahtea tuota kuvan polkua alas pain. Onneks se nyt ei ihan menny suoraan alas, vaan kiemurteli rinteessa niin etta lasku ei ollut jyrkkaa. Mutta silta se tuntui kun ei meinannut jaksaa jangata maan vetovoimaa vastaan. Valilla oli pakko pysahtya kun tuntui silta kuin vauhti olisi vain kiihtynyt. Matkalla alas naimme jonkun sortin lampaita.

Zermattissa vahan teimme turismia ja kavimme ostamassa muutamat kortit ja postimerkit. Sen jalkeen junakyydilla takaisin Täschiin ja sielta Randaan leirintaalueelle ruokaa tekemaan. Ja johan taas maistui makaroni ja sailykeliha hyvalle.

Vaikka kaytiin ruuan jalkeen kavelemassa ja palauttelemassa jalkoja kovan lenkin jalkeen, oli ne silti jumissa ja kipeat seuraavana aamuna. Aamuna, jona herasimme aikaisin ja lahdimme ajelemaan Italian kautta Ranskaan. Italiassa pysahdyimme tekemaan ruokaa ja ihmeteltiin reikapaa-skootterikuskeja. Takana oli pisin ajelupaivamme ja palkkioksi siita loysimme aivan upean leirintaalueen Nizzan lahelta. Se oli vuoren rinteessa ja teltan ovelta olikin oikein mukavat nakymat merelle. 

Kuljettaja Saara