3.1.2010.

Starttasin berlingon kohti uutukaista matka kohdetta Portugalia. Mukaan oli pakattu hieronta vermeet ja kurssi kaveri Jonna, missiona oli mennä hieromaan kestävyysjuoksijoita Monte Gordo nimiseen kaupunkiin jossa he leireilivät. Aamulla paistoi aurinko mutta taivas tummeni tasaisesti länteen mennessä ja perillä satoikin sitten reippaasti. Saatiin avaimet ja majoituttiin todella mukavaan, syksyllä valmistuneeseen huoneistohotelliin.

Kun oltiin syöty ja majoituttu niin päästiikin sitten hommiin. Rankin mutta paras hieronta sessio koko aikana täällä. 3h putkeen hierontaa niin oli melko mukava huokaista syvään ja istua sohvalle sen jälkeen. Seuraavat päivät meni kaupunkia(laukaan keskustan kokoinen) kierrellessä ja todetessa että kaikki siellä oleva elämä on 10 britti eläkelläistä kantabubissaan. Tiistai-iltana hierontojen jälkeen saatiin sitten inspis lähteä Lissaboniin.

Ei siinä muutakun asianmukainen varustus mukaan ja baanalle. Ilta-yö siinä sitten ajeltiin ja perille päästyä alettiin ettiä hotellia ihan mäihällä, mitään karttaa tai tietoa ei paikasta ollut. Loppujen lopuksi löydettiin budjetti hotelli 25/molemmat ja huoneeseen pystyi jopa menemään. Yö nukuttiin ja aamulla lähettiin kiertelemään kaupunkia.

                                                                                                                                 

   

Silmiinpistävintä oli todella suurten varallisuuserojen näkyminen. Kauppakeskusta oli loistokas mutta heti kilometrin päässä pelotti että talot sortuu päälle, noh ei sortunut ja päästiin jatkamaan kohti euroopan läntisintä pistettä.

     

Lämmintä noin 10 astetta kohtalainen tuuli ja vesisade tekivät maisema visiitistä Capo da Rocan reunalle melko lyhyen. Lähin maanlaita vastapuolella on kanadassa 3500km päässä ja suoraan länteen olisi sitten 6400km päässä vastassa Kuuba. Oli hienon näköinen kun merta oli niin paljon joka puolelle ja huomasi jo miten paljon maanpinta kaartui. Miten se vesi voi olla niin mutkalla? Soittelin sitten euroopan(tai ainakin minun euroopan) toiselle laidalle Koveroon kuulumisia, Googlen mukaan välimatkaa oli 3800km.

No illaksi piti jo joutua takaisin sorvin ääreen joten uskollinen punainen ratsumme kiidätti meidät takaisin itäiseen portugaliin läpi veden ja viiman. Loppuleiri meni sitten sateisissa merkeissä, kerkesin tosin yhden hyvän lenkin pyörällä heittää. Oli todella mukavaa hieroa oikeita urheilijoita ja saada tuntumaa miten fyysistä hieronta on. Hyvä maku jäi reissusta ja oli mukava palailla parin viikon jälkeen kämpille Fugen huudseille, tuntui melko kotoiselta. Saara oli tämän kaksiviikkoisen hoivannut kahta karvaturria, kun Jonnan Ronin oli Töpselin kaverina.

    

Portugalin reissun jälkeen onkin sitten käyty koulua ja vähän lenkkeilty sen mitä sateet ovat antaneet periksi.

                                                                                                                            

Elämä ei todellakaan aina mene niinkuin on suunnitellut, sen jos minkä on saanut oppia. Sateinen lauantai ilta ja Saara oli koululla hommissa, kun siivoilin ja nostin roskapussin ulos jolloin José otti pitkät valitettavasti viimeisen kerran. Löysin sen vähän matkan päässä tieltä jonkun törmättyä siihen. Ressukka kyllä käveli ja tuli luokse istumaan, mutta rysähti aika heikossa kunnossa mökkiinsä. No lähdin koululle toivoen etttä Hösseli siitä lepäilemällä tokenee kun ei vingahtanut tai päällisin puolin ollut mitään rikki kun tutkin sitä. Valitettavasti José Perro oli käynyt viimeisille unilleen sillä aikaa kun oltiin koululla ja takaisin tultuamme ei alkanut mökissä soida samba.

 

Elämä on epäreilua, mutta se jatkuu silti ja on helpompaa kun muistaa hymyillä.

  

7.30 soi kello ja heräsin sateiseen(ei todellakaan yllätys) ja koleaan aamuun. Nousin katselemaan keliä ja arvoin lähdenkö lenkille vai en, no päätin sitten lähteä, onneksi. Kamat niskaan ja koululle jossa odotti kyyti jolla päästiin 4tähden hotelliin odottamaan lisää lenkki seuraa. Eli lenkille oli lähdössä minä,Mauri(kurssi kaveri ja kovaluu kestävyysjuoksussa), lyhyen matkan trhiatlonisti, nuori kestävyysjuoksija ja ehkä suomen tunnetuin harraste maratoonari, ulkoministeri Alexander Stubb. Keli oli mitä sopivin pitkää lenkkiä varten, joten jätkät kadulle ja menoksi. Meikäläinen kesti menoa 10km sitten 4min kilometri vauhti alkoi tuntua polvessa ja muutenkin niin kovalle että hölläsin, onneksi nuorempi juoksija kaveri kesti mukana ministerin lenkkiseurana muiden hyytyessä. On meillä aika hyvä kuntoinen edustaja maailmalla, jos pitää yhtä hyvää huolta meistä kuin itsestään niin ei hätiä mitiä. Mahtavin lenkki ikinä ja siihen päälle saunat ja aamupalat hotellissa. Tulipa sitten pois tullessa pummattua kyyti ulkoministeriltä ja suurlähettiläältä, oli melko ahdasta diplomaatti mersun takapenkillä. Valitettavasti Stubbilla oli niin kiireinen aikataulu ettemme kerenneet tarjota hänelle hierontaa, noh ensi kerralla sitten ;)

               

Aurinkorannikko on toistaiseksi ollut monsuunirannikko, mutta toivottavasti sään haltijat soisivat kevään alkavan ainakin ennen kuin vieraita saapuu. Nyt pitäisi jaksaa rutistaa kasaan suuremmat kirjalliset työt ja sitten voisi hyvällä omallatunnolla sännätä jatkot ojossa kohti El Chorron tunhansia pultteja, niitä odotellessa terveiset sumuisen, kostean, märän, sateisen, harmaan, ankealta Aurinkorannikolta.

                                   

Nahkakuula Niko